Oudoksuntaa syrjinnästä ja sen käsitteistä

Hmmm, näin 2015 wappuaaton alla Lotta Aarikka niminen blogisti kirjoitti kokemastaan syrjinnästä blogikirjoituksen Aalto-yliopistossa. Asia koski sitä että TKK:n eräät "bile"-järjestöt nimiltään "Luolamiehet" "Sitsimiesliitto" ja "Vapaateekkarit" eivät edelleenkään ota naisjäseniä.

Aarikan blogikirjoituksessä oli ihan raikkaita näkökulmia ja hän vielä täydensi muutamalla asiaa seuraavalla kirjoituksella.

No hyvä näin.

Kuten voi kuvitella, asiasta käytiin wapun alla keskustelua jonta laajuudessa jota olisi ollut aika vaikeaa olla havaitsematta.

Ystaväni aloittii keskustelua aiheesta Paholaisen Asianajaja-blogin  faniryhmässä. Odotin kyseiseltä skeptisesti suuntautuneelta ryhmältä kiinnostavaa keskustelua ja vastasinkin siihen myös itse osallistuen kysymyksen herättyelyyn:

*  Kun kuljetaan jonkun asian suhteen harmaalla alueella, niin jos on mahdollisuus syrjintään - sitä varmasti tapahtuu ennemmin tai myöhemmin. Onko tapahtunut syrjintä sitten yksilöllistä vai kulttuurellista, se olisi hyvä selvittää.

Noh, tästä ei syntynyt mitään iksua keskustelua vaan lähinnä omien mielipiteiden inttämistä etc.

Aihe alkoi saada mielipiteitä josko naisia tarkoituksellisesti estettiin pääsemästä TKK:n vallan ytimeen kun heidä suljettiin ulos. Tästä seuraisi heidän kaventunut mahdollisuus liittyä ns DI-"hyväveliverkostoon"

Nämä yhteisöt ovat kuitenkin vain osa TKK:n yhteisötoiminnasta ja lähinnä keskittyneet ensisijaisesti "ördäämiseen" ja toissijaisesti ensisijaisen toiminnan rahoittamiseen ja mahdollistamiseen

Kysymys syrjitäänkö naistekniikan ylioppilaita sukupuolensa perusteella jäi minusta absurdiksi. Maassa jossa naisilla on oikeus opiskella DI-tutkiintoon, sitä tuetaan yhteiskunnan puolesta ja hellä on mahdollisuus osallistua oikeasti ja aidosti tärkeisiin opiskelijajärjestöihin TKK:ssa ja Aalto-yliopistossa, tämä väite syrjinnästä tuntui kovin tarkoitushakuiselta.

 Sittemmin Aarikka itse on saanut kärsiä kaikenmoisista ylilyönneistä joihin hänen blogissaan kirjoittama kritiikki ei minusta millään muotoa oikeuta.

Tuntumani on että on toimijoita jotka pyrkivät tekemään "sivistyneen" keskustelun ja "argumentit edellä" mielipiteen vaihdon yhä vaikeammaksi. Nämä eivät välttämättä ole edes kiistellyn mielipiteen vaihdon osapuolia vaan kaaosta ja karnevaalihenkeä suoltavia trollaajia. Toisaalta sähköisessä mediassa on jo mielipiteevääristelijöitä ihan riittämiin.

Todennäköistä lienee että kyseisten yhteisöjen jäsenyysrajoitus miessukupuoleen ei Suomen lainsäädännön mukaan täytä kriminalisoidun syrjinnän kriteeriä. Samaan aikaan esim Ev.Lut kirkossa työntekijöiden syrjintä sukupuolen tai heidän seksuaalisen suuntautumisen perusteella ja heidän työntekemisensä haittaaminen sallitaan.


Nyt kun jatkan tätä "vilttiin" jättämääni kirjoitusta on kulunut yli 500 päivää itse "jutusta". Nyt lienee selkeää että tapaus itsessään ei ollut kovinkaan merkittävä mutta ei sitä unohtaakaan pidä...

Entiteetit aisteissamme

Koen että elän sellaista vaihetta elämässäni jota Musashi kuvaisi "kahlaamon ylittämiseksi". Olen tietoisesti eristänyt itseäni hahmottaaksen sitä todellisuutta jossa olen nyt ja olen elänyt. Se että hankittu yksinäisyys on itse-ehtoista on minusta hyvin merkittävää. Nyt kun jokatapauksessa astelee henkisellä murtopinnalla, niin miksei, olisi valmis pistämään itseään lisää alttiiksi katarsiselle tulelle?  Missä määrin sitä hallitsee yllykkeitä ja virtauksia jotka muovaavat oman elämän reunaehtoja ja asettavat myös keskikaistan? Ko asiaa on NYT pakko jäsentää. Minusta ei voi luottaa siihen että,myöhemmin tulisi parempia tilaisuuksia siihen - josko tilaisuuksia tulisi ensinkään? Toivon itselleni sitkeyttä ponnistaa ja ponnistella....

Seme - Mitä se on?!? jotain syötävääkö?

Japanilaisiin budolajeihin liittyy olennaisesti käsite "seme". Puntaroin kykyni mukaan sitä.

Seme (japaniksi. 攻め)
Semeä on vaikea selittää sanallisesti ilman sitä tukevaa harjoittelua ja opetusta. Kyseessä on subjektin tarkoituksellisesti luotu vaikutus toiseen subjektiin. Seme ei siis ole vahinko, eikä seme ole uhkailu tai uhoaminen. Seme ei myöskään ole sinänsä agressiivisuutta tai alistamista vaikka se toki voi sisältää kyseiset elementit. Ymmärtääkseni semessä on kyse toisen vakuuttamista omasta tahtotilasta. Toinen "vakuuttuu" siitä, muuten semeä ei ole olemassa.

Kendossa, iaidossa ja jodossa semen hallitsemisen oppiminen on olennainen osa kyseistä taitoa. Esimerkiksi kendossa edistyminen alkeista tarkoittaa että pystyy omalla semellään luomaan aukkopaikan (suki) toisen puolustuksessa ja vielä käyttämään tämän hyväkseen. Harjoittelu alkuvaiheessa kendokat siis avaavat aukkopaikkoja omassa puolustuksessaan ihan omaa hölmöyttään. Toisaalta kokemattomat vastustajat eivät niitä välttämättä edes huomaa. Ja vaikka huomaisivatkin eivät ehdi tai ossa hyödyntää tapahyunutta omaksi edukseen...

Voidakseen luoda semen (kendossa) on hallittava oma keskilinja, aistittava ja hallittava etäisyys vahvan hengen avulla. Tämä ei ole niin esoteerista kuin luettuna vaikuttaisi. Pikemminkin hyvin käytännönläheistä. Näiden seikkojen taitamisella rohkeasti voi suorittaa semen joka rikkoo vastapuolen henkisen ja/tai fyysisen asenteen. Tällöin ilmeentyy vastustajalla suki - aukko puolustuksessa joka on mahdollista hyödyntää. Mahdollisuuden hyödyntämiseen liittyy budokäsite tame. Tämä tarkoittaa aukkopaikan havaitsemista ja sen hyödyntämistä omalla toiminnalla.  On silti ymmärrettävä että tämän hyödyntämistaso ja tulos vaihtelee, johtuen lukuisista seikoista, mutta mahdollisuus on olemassa....
 

Enzan no metsuke - ja miten se ilmentyy?

Jaa-ha, olen tässä pähkäillyt  Enzan no metsuke  käsitettä. Budoharjoittelussahan se käännetään kaukaisten vuorten katsomiseksi. Profaaneille paljastan että se tarkoittaa kykyä pitää kaikki omassa näkökentässä oleva myös havaintokentässä.

Käytännössä se ei tarkoita yksilö katseen keskittämisen puutetta vaan pikemminkin eräänlaista "anti"keskittämistä. Kyseessä on pikemminkin aivoissa kuin näköelimissä tapahtuva prosessi. Ihminen helposti yrittää kiinnittää katseensa tärkeään kohteeseen ja tapahtumaan. Sen seurauksena silmät yrittävät tarkentaa kohteeseen - ja samalla (tämä on tärkeää) myös - yhdessä kohteeseen liittyvän aivoprosessoinnin kautta. Kyseessä on siis aivoissa tapahtuva valinta jossa joku kohde arvotetaan ylivertaiseksi toisiin nähden. Tällöin muut tapahtumat - jotka myös nähdään - jäävät vähemmälle huomiolle. tai jopa kokonaan huomiotta, näkymättömiin.

Päinvastaista prosessia eli katseen "anti"keskittämistä, voi kuitenkin harjoittaa ja harjoitella. Mitä hyötyä tästä sitten on. Omasta ja ystävieni kokemuksesta sanoisin että paljonkin. Esimerkiksi budo-harjoituksessa aivojen tehokkaasti prosessoima havaintokenttä laajenee. Tällaista henkilöä on esimerkiksi vaikeampi yllättää koska hänen huomiotaan ei saada sidotuksi epäolelliseen disinformaatioon. Yksi esimerkki miten havaintokentän sitominen toimii ovat tavalliset estraadi taikatemput. Jotka ovat sinänsä harmitonta ja kiehtovaa viihdettä. Mutta samoja metodeja käytetään myös yleisesti huijaamiseen tai agression piilottamiseen.

Omakohtaisena esimerkkinä voisin esitellä sienestyksen. Jos metsäsieniä lähtee etsimään metodilla jossa hiljentää oman sisäisen dialoginsa, sienten löytäminen helpottuu. Miksikö? Koska metsässä on hämärää, liikkuminen on esteellistä ja haastavaa, maassa voi olla monenlaista kariketta ja lehtiä, kerättäviä sieniä muistuttavia mutta syömäkelvottomia tahi myrkyllisiä sieniä ja niin edespäin. Sienestäminen "sisäisen hiljaisuuden vallitessa" helpottaa olennaisesti kerättävien sienten muodon ja värin havaitsemista. Tässä en tarkoita "jököttäviä" näkösällä oleviä itiöemiä vaan esim suppilovahveroita, kanttarelleja, mustia torvisieniä ja matsutake eli tuoksuvalmuskaa. Tämä sisäinen hiljentyminen on juuri meditaatiolle tyypillistä ja osin selittää sen miten suomalaiset tuntevat virkistyvänsä luonnossa...

Liikenteessä enzan no metsuke on oleellisen hyödyllinen. Tällöin liikenteessä liikkuva hyödyntää esin näköaloja autojen ikkunoiden läpi ja pohjan ali, sekä pitää tausta ja sivupeilit näkökentässään samalla kun katsoo mihin on ajamassa. On helppo todeta miten tämän tilan herpaantuminen heti kaventaa havaitsemiskenttää.

Tämänkin vuoksi olen erittäin kiitollinen siitä että budoharjoittelu on kuulunut elämääni 2/3 elinajastani ja olen saanut, harjoitettua sen avulla tällaista selviytymistaitoa...

Paasikiven linja?

Minua on pitkään askarruttanut Juho Kusti Paasikiven linja. Sodan jälkeenhän hän loi linjansa joka käsitti että talvisota olisi hänestä ollut vältettävissä jos Neuvostoliiton vaateisiin olisi suostuttu. Nyky historiankirjoitus on päässyt neuvosto-aikaisiin arkistoihin, mitkä tuolloin olivat säpissä. Nehän yksimielisesti osoittavat että Stalinin kanssa neuvotteluun luottaminen olisi ollut itsensä pettämistä. Neukuthan pyysivät mm Saksalta lupaa hyökätä uudestaan Suomeen 1940 syyskesällä. Aika meni ohi kun syksy sai ja Aatu oli vastahakoinen.

Puna-armeijan marssioppaat Suomeen oli valmisteltu 30-luvun lopulla yksityiskohtaisesti viidennen kolonan avulla. Tämä tietty tarkoitti että päätökset Suomen miehittämiseksi oli tehty jo aiemmin - silloin kun oli voimassaoleva hyökkäämättömyys sopimus. Paasikivi ei myöskään ollut Moskovan neuvotteluissa Suomesta yksin. Ja tilanteesta ovat kirjoittaneet oman näkemyksensä Väinö Tannerin lisäksi, everstit U. A. Käkönen ja A. Paasonen

Paasikivi piti talvisotaa Eljas Erkon sotana koska Erkosta: " alueiden luovuttaminen taisteluitta olisi vienyt meidät perikatoon". Tosiasiassa nuo reilu sata päivää yhdistivät 1918-ajoista kahtia jakautuneen kansan. Jos syksyllä 1939 olisi annettu myöden kansakunnan moraali olisi sakannut ja kesällä 1940 olisi saattanut olla Suomen kohtalo kuin Baltian. Kevään 1940 rauha oli tietty pakko tehdä koska Suomen armeja oli ratkeamispisteessä vaikkakin vielä toimintakykyinen tehtävässään. Saavutetulla uhrilla oli arvokas merkitys. Vaikuttaakohan Paasikiven pankki-talousmies tausta hänen käsitykseensä talvisodan turhuudesta. Vai oliko se pelkkää fuulaa ja jälkiviisautta. Hmmm.... Toisaalta hä dissasi Mannerheimia siitä että tämä ei suostunut tekemään "unpopulääriä" reaalipolitiikkaa, vaikka kyllä Leningradin saarron aukijättö ja Muurmanin radan katkaisematta jättäminen minusta ovat reaalipolitiikkaa kovilla panoksilla ja että Mannerheimilla oli; Paasikiven mielestä; "lapsellinen käsitys", että Suomi olisi voinut pärjätä Talvisodassa Neuvostoliittoa vastaan. Tätä Paasikivi jaksaa muistelmissaan hokea. Marski taasen ei jakanut Paasikiven nihilismiä ja tokihan paremmalla varustautumisella Suomen liikkumavara olisi ollut suurempi. Nyt Talvisodan pakkorauha solmittiin tilanteessa jossa Suomalaiset soldatit olivat aivan nääntyneet, linjat olivat kuluneet vaarallisen harvoiksi ja reservi että a-tarvike oli käytännössä loppumaisillaan. Tilanne olisi ollut ihan toinen jos jotain reserviä ja kalustoa ja materiaalia olisi maaliskuussa ollut käytössä. Sillä kevät ja kelirikko olivat tuloillaan...

Clausewitz kirjoitti että sodan tavoitteet ovat absoluuttiset. Tähän sisältyy sodan suunittelu ja sodalla uhkailu/kiristys.Toisen posken kääntäminen ei tässä hyödytä ja Baltian kohtalo todistaa sen mielestäni aukottomasti.

Lääkäriys ja uskonto

Vaikka en ole itse lääkäri, vaan pahanen farmaseutti, mielestäni ymmärrän jotan lääkäriyydestä. Vaimoni ja useat tuttuni ja entiset työtoverini ovat näet lääkäreitä.

Länsimaissa on tavallista että jokunen lääkäri toisinaan saattaa hairahtua oman erikoisalansa ulkopuolelle tai innostuu esoteerisista ja fantastisista mielikuvista kuten Suomessa kuullut Luukanen-Kilde ja Pekka Reinikainen.

Kuitenkin maailmalla vaikuttaa lääkäreitä kuten Zakir Naik, jota Kumitonttu käsittelee blogissaan. Ehkä olen heikko individualisti kun yhdistän lääkäriyden filantropiaan ja auttamishaluun ja varsinkin auttamiskykyyn. Kunnioitan korkealle esimerkiksi lääkärit ilman rajoja järjestöä jossa attajat haluavat toimia toisten hyväksi vaikka riskit itseä kohtaan voivat olla kohtalokkaat.

Zakir Naik on kuitenkin koulutukseltaan lääkäri ja jopa toiminut ko. ammatissa. Kuitenkin hänen uskonnollinen islamin tulkintansa kannattaa esim islamista luopuneiden islamin arvostelijoiden tappamista ja mm. Osama bin Ladenin terrorismin perusteita. Miten hän lääkärinä toimisi jos islamista luopunut islamin arvostelija tarvitsisi ja pyytäisi häneltä lääketieteellistä apua? Miten hän toimisi lääkärinä islamilaisuudella perustellun terrorismin uhreja kohtaan?

Eero Silvasti haastatteli Matti Bergströmiä viidessä keskustelussa. Bergström vastasi Silvastille että "jos potilas pyytää lääkäriltä - auta - ei lääkäri, tahdo voida kieltää. Jos ei jo alunperin niin viimeistään koulutuksessa auttamisen eetos sisäistetään niin syvälle". Tämä vaivaa minua. Kysynkin itseltäni millainen on islaminuskoisten lääkärien "auttamisen eetos". Miten he suhtautuvat esim Hippokrateen valan tradiittioon?

Puheenparresta suomenniemellä

Mielestäni Riku Rantalalta oivallinen teksti Hesarissa. 

Nopsaan purin tätä taholtani naamakirjassa. Näen näet tämän syyksi, miksi suomalaisten ryhmien - meinaan suomenkielisten suomalaisten ja ruotsia murtaen puhuvien suomalaisten - välissä on ns. communication breakdown. 

Arkuudesta kielen tuottamisessa arvostelulle (suomeksi puhumisessa ja kuuntelussa, ylipäätään kommunikoinnissa) suomenkielinen suomalainen pelkää puhuvansa "tankero-suomenruotsia" vielä enemmän kuin "tankero-englantia". Suomenruotsalainen taas kokee omituiseksi jos suomenkielinen suomalainen puhuu sujuvaa riikinruotsia hänelle. Vastaako hän riikinruotsilla vai omalla suomenruotsin murteellaan? Siinä on esillaä sama "ruotsien" ylemmyys manifestoituna kuin ylipäätään "ruotseilla" on suomalaisia kohtaan. Siis vaikka Suomi "itämaana" oli aikanaan ihan oikea ruotsin maakunta olivat göötanmaalaiset ja sveanmaalaiset (siis ylemmät säädyt) , rikkaampia sekä sivistyneempiä. Suomalainen kun on "ruotsin neekeri" vaikka voissa paistais, edelleen. "Finn igen" meiningillä.

Kun suomenruotsalaisia murteita on kuitenkin leegio ja käytännössä eivät esim kaikki pohjanmaalais-suomenruotsalaismurteet ymmärrä toisiaan, puhumattakaan turunmaan tai uudenmaan-murteiden välisistä eroista on suomenkielisellä suomalaisella vaikea kommunikointitehtävä. Suomenkielen murteethan ovat huomattavasti ymmärrettävämpiä toisilleen ja kirja- sekä yleiskielelle kuin vastaavat ruotsinkielen murteet.

 tarkennan vielä että yllä, tässä kirjoituksessa, suomalainen = (suomalainen + suomenruotsalainen suomalainen + kaikki suomalaiset saamelaiset).

Väitän että kieli ei ole identiteetti sinällään vaan aivojen hard drive kieli. Tietoisuuden käyttöjärjestelmä. Tätä väitettä vastaan on helpompi ymmärtää tietyt epäjatkuvuudet. Ja että kaksi- tai useampikielisellä on tästä ominaisuudestaan sekä etua että haittaa. Yksi- tai monikielisyys ei itsessään tarkoita kielellistä laatua tahi huonoutta. Kielen käytössä: ajattelun prosessointi, luetun ymmärtäminen, puheen- ja tekstin tuotto ja vuorovaikutus argumentaation kautta vaatii sitkeää loputonta harjoittelua.

Suomi/suomenruotsi kamppailun takana on kuitenkin historia. Ja se pitää ymmärtää tilanteen lähtökohdaksi jos halutaan jotain hyödykästä ratkaisua aikaan. Jo kreivi Pietari Brahe nuorempi useaan otteeseen totesi että Turun Akatemiassa olisi hyödyllisempää opettaa virkaruotseille suomea kuin kieliä (mm. saksa) joita ei puhuta niin yleisesti Ruotsi-Suomessa. (Vanhimman suomalaisen kirjallisuuden käsikirja, Tuija Laine (toim) SKS 1997 s. 207–209) Kreivi ajoi siis takaaparempaa keskinäistä kommunikointia. Siitä hänelle lisäpisteet....