Entiteetit aisteissamme

Koen että elän sellaista vaihetta elämässäni jota Musashi kuvaisi "kahlaamon ylittämiseksi". Olen tietoisesti eristänyt itseäni hahmottaaksen sitä todellisuutta jossa olen nyt ja olen elänyt. Se että hankittu yksinäisyys on itse-ehtoista on minusta hyvin merkittävää. Nyt kun jokatapauksessa astelee henkisellä murtopinnalla, niin miksei, olisi valmis pistämään itseään lisää alttiiksi katarsiselle tulelle?  Missä määrin sitä hallitsee yllykkeitä ja virtauksia jotka muovaavat oman elämän reunaehtoja ja asettavat myös keskikaistan? Ko asiaa on NYT pakko jäsentää. Minusta ei voi luottaa siihen että,myöhemmin tulisi parempia tilaisuuksia siihen - josko tilaisuuksia tulisi ensinkään? Toivon itselleni sitkeyttä ponnistaa ja ponnistella....