Paasikiven linja?

Minua on pitkään askarruttanut Juho Kusti Paasikiven linja. Sodan jälkeenhän hän loi linjansa joka käsitti että talvisota olisi hänestä ollut vältettävissä jos Neuvostoliiton vaateisiin olisi suostuttu. Nyky historiankirjoitus on päässyt neuvosto-aikaisiin arkistoihin, mitkä tuolloin olivat säpissä. Nehän yksimielisesti osoittavat että Stalinin kanssa neuvotteluun luottaminen olisi ollut itsensä pettämistä. Neukuthan pyysivät mm Saksalta lupaa hyökätä uudestaan Suomeen 1940 syyskesällä. Aika meni ohi kun syksy sai ja Aatu oli vastahakoinen.

Puna-armeijan marssioppaat Suomeen oli valmisteltu 30-luvun lopulla yksityiskohtaisesti viidennen kolonan avulla. Tämä tietty tarkoitti että päätökset Suomen miehittämiseksi oli tehty jo aiemmin - silloin kun oli voimassaoleva hyökkäämättömyys sopimus. Paasikivi ei myöskään ollut Moskovan neuvotteluissa Suomesta yksin. Ja tilanteesta ovat kirjoittaneet oman näkemyksensä Väinö Tannerin lisäksi, everstit U. A. Käkönen ja A. Paasonen

Paasikivi piti talvisotaa Eljas Erkon sotana koska Erkosta: " alueiden luovuttaminen taisteluitta olisi vienyt meidät perikatoon". Tosiasiassa nuo reilu sata päivää yhdistivät 1918-ajoista kahtia jakautuneen kansan. Jos syksyllä 1939 olisi annettu myöden kansakunnan moraali olisi sakannut ja kesällä 1940 olisi saattanut olla Suomen kohtalo kuin Baltian. Kevään 1940 rauha oli tietty pakko tehdä koska Suomen armeja oli ratkeamispisteessä vaikkakin vielä toimintakykyinen tehtävässään. Saavutetulla uhrilla oli arvokas merkitys. Vaikuttaakohan Paasikiven pankki-talousmies tausta hänen käsitykseensä talvisodan turhuudesta. Vai oliko se pelkkää fuulaa ja jälkiviisautta. Hmmm.... Toisaalta hä dissasi Mannerheimia siitä että tämä ei suostunut tekemään "unpopulääriä" reaalipolitiikkaa, vaikka kyllä Leningradin saarron aukijättö ja Muurmanin radan katkaisematta jättäminen minusta ovat reaalipolitiikkaa kovilla panoksilla ja että Mannerheimilla oli; Paasikiven mielestä; "lapsellinen käsitys", että Suomi olisi voinut pärjätä Talvisodassa Neuvostoliittoa vastaan. Tätä Paasikivi jaksaa muistelmissaan hokea. Marski taasen ei jakanut Paasikiven nihilismiä ja tokihan paremmalla varustautumisella Suomen liikkumavara olisi ollut suurempi. Nyt Talvisodan pakkorauha solmittiin tilanteessa jossa Suomalaiset soldatit olivat aivan nääntyneet, linjat olivat kuluneet vaarallisen harvoiksi ja reservi että a-tarvike oli käytännössä loppumaisillaan. Tilanne olisi ollut ihan toinen jos jotain reserviä ja kalustoa ja materiaalia olisi maaliskuussa ollut käytössä. Sillä kevät ja kelirikko olivat tuloillaan...

Clausewitz kirjoitti että sodan tavoitteet ovat absoluuttiset. Tähän sisältyy sodan suunittelu ja sodalla uhkailu/kiristys.Toisen posken kääntäminen ei tässä hyödytä ja Baltian kohtalo todistaa sen mielestäni aukottomasti.

Lääkäriys ja uskonto

Vaikka en ole itse lääkäri, vaan pahanen farmaseutti, mielestäni ymmärrän jotan lääkäriyydestä. Vaimoni ja useat tuttuni ja entiset työtoverini ovat näet lääkäreitä.

Länsimaissa on tavallista että jokunen lääkäri toisinaan saattaa hairahtua oman erikoisalansa ulkopuolelle tai innostuu esoteerisista ja fantastisista mielikuvista kuten Suomessa kuullut Luukanen-Kilde ja Pekka Reinikainen.

Kuitenkin maailmalla vaikuttaa lääkäreitä kuten Zakir Naik, jota Kumitonttu käsittelee blogissaan. Ehkä olen heikko individualisti kun yhdistän lääkäriyden filantropiaan ja auttamishaluun ja varsinkin auttamiskykyyn. Kunnioitan korkealle esimerkiksi lääkärit ilman rajoja järjestöä jossa attajat haluavat toimia toisten hyväksi vaikka riskit itseä kohtaan voivat olla kohtalokkaat.

Zakir Naik on kuitenkin koulutukseltaan lääkäri ja jopa toiminut ko. ammatissa. Kuitenkin hänen uskonnollinen islamin tulkintansa kannattaa esim islamista luopuneiden islamin arvostelijoiden tappamista ja mm. Osama bin Ladenin terrorismin perusteita. Miten hän lääkärinä toimisi jos islamista luopunut islamin arvostelija tarvitsisi ja pyytäisi häneltä lääketieteellistä apua? Miten hän toimisi lääkärinä islamilaisuudella perustellun terrorismin uhreja kohtaan?

Eero Silvasti haastatteli Matti Bergströmiä viidessä keskustelussa. Bergström vastasi Silvastille että "jos potilas pyytää lääkäriltä - auta - ei lääkäri, tahdo voida kieltää. Jos ei jo alunperin niin viimeistään koulutuksessa auttamisen eetos sisäistetään niin syvälle". Tämä vaivaa minua. Kysynkin itseltäni millainen on islaminuskoisten lääkärien "auttamisen eetos". Miten he suhtautuvat esim Hippokrateen valan tradiittioon?

Puheenparresta suomenniemellä

Mielestäni Riku Rantalalta oivallinen teksti Hesarissa. 

Nopsaan purin tätä taholtani naamakirjassa. Näen näet tämän syyksi, miksi suomalaisten ryhmien - meinaan suomenkielisten suomalaisten ja ruotsia murtaen puhuvien suomalaisten - välissä on ns. communication breakdown. 

Arkuudesta kielen tuottamisessa arvostelulle (suomeksi puhumisessa ja kuuntelussa, ylipäätään kommunikoinnissa) suomenkielinen suomalainen pelkää puhuvansa "tankero-suomenruotsia" vielä enemmän kuin "tankero-englantia". Suomenruotsalainen taas kokee omituiseksi jos suomenkielinen suomalainen puhuu sujuvaa riikinruotsia hänelle. Vastaako hän riikinruotsilla vai omalla suomenruotsin murteellaan? Siinä on esillaä sama "ruotsien" ylemmyys manifestoituna kuin ylipäätään "ruotseilla" on suomalaisia kohtaan. Siis vaikka Suomi "itämaana" oli aikanaan ihan oikea ruotsin maakunta olivat göötanmaalaiset ja sveanmaalaiset (siis ylemmät säädyt) , rikkaampia sekä sivistyneempiä. Suomalainen kun on "ruotsin neekeri" vaikka voissa paistais, edelleen. "Finn igen" meiningillä.

Kun suomenruotsalaisia murteita on kuitenkin leegio ja käytännössä eivät esim kaikki pohjanmaalais-suomenruotsalaismurteet ymmärrä toisiaan, puhumattakaan turunmaan tai uudenmaan-murteiden välisistä eroista on suomenkielisellä suomalaisella vaikea kommunikointitehtävä. Suomenkielen murteethan ovat huomattavasti ymmärrettävämpiä toisilleen ja kirja- sekä yleiskielelle kuin vastaavat ruotsinkielen murteet.

 tarkennan vielä että yllä, tässä kirjoituksessa, suomalainen = (suomalainen + suomenruotsalainen suomalainen + kaikki suomalaiset saamelaiset).

Väitän että kieli ei ole identiteetti sinällään vaan aivojen hard drive kieli. Tietoisuuden käyttöjärjestelmä. Tätä väitettä vastaan on helpompi ymmärtää tietyt epäjatkuvuudet. Ja että kaksi- tai useampikielisellä on tästä ominaisuudestaan sekä etua että haittaa. Yksi- tai monikielisyys ei itsessään tarkoita kielellistä laatua tahi huonoutta. Kielen käytössä: ajattelun prosessointi, luetun ymmärtäminen, puheen- ja tekstin tuotto ja vuorovaikutus argumentaation kautta vaatii sitkeää loputonta harjoittelua.

Suomi/suomenruotsi kamppailun takana on kuitenkin historia. Ja se pitää ymmärtää tilanteen lähtökohdaksi jos halutaan jotain hyödykästä ratkaisua aikaan. Jo kreivi Pietari Brahe nuorempi useaan otteeseen totesi että Turun Akatemiassa olisi hyödyllisempää opettaa virkaruotseille suomea kuin kieliä (mm. saksa) joita ei puhuta niin yleisesti Ruotsi-Suomessa. (Vanhimman suomalaisen kirjallisuuden käsikirja, Tuija Laine (toim) SKS 1997 s. 207–209) Kreivi ajoi siis takaaparempaa keskinäistä kommunikointia. Siitä hänelle lisäpisteet....

Äänestysinnon tukemisesta demokratiassa

”…jäin miettimään…”

Äänestämistä demokratiassa, äänestys prosentteja, äänioikeusiän laskua tai nostoa, eläkeläisten äänioikeutta etc.

Poliittiset piirit ovat huolissaan äänestysprosenttien laskusta. Siksikö että alhainen äänestysprosentti demokratiassa luulisi vähentävän sitä poliittisen selkänojan uskottavuutta jonka nojalla poliitikot toimivat ja päättävät. Sitä minun on vaikea uskoa koska poliitikkojen itseriittoisuus näyttää olevan sisäsyntyistä. Sitä osoittaa vaikkapa kansanedustajien suhtautuminen kansalaisaloitteisiin julkeina kansanedustuslaitoksen tontille astumisena.

Mielestäni äänestysikärajan alentaminen vaikka 16-vuoteen ei kasvattaisi äänestysprosenttia vaan laskisi sitä. Huomatkaa että äänimäärä saattaisi toki lisääntyä ja sillä tietenkin on merkitystä suhteellisen vaalitavan systeemissämme.Tosiasiassa nuori 16-17 ikäluokka tuskin poikkeaa 18-19 ikäluokasta "nukkuvien" suhteen. Lisäksi protestiäänet jotka kanavoituisivat vaikka Aku Ankalle tai Putinille tulee huomioida tässä ikäryhmässä.

Parempi uudistus olisi että otettaisiin käyttöön uusi ääni – negatiivinen ääni. Äänioikeutettu saisi kaksi äänilippua, valkoisen ja värillisen. Valkoiseen hän merkitsisi ehdokkaansa kuten tähänkin asti. Ja värilliseen ehdokkaan jolle antaa negatiivisen äänen. Tämä ”vastaääni” vähentää henkilön henkilökohtaista ja vaaliliiton saamaa ääntä yhdellä. Esimerkiksi kunnallis- ja eduskuntavaalissa tämä olisi aivan mahdollista toteuttaa kohtuullisin kustannuslisin vallitsevaan tapaan. Väitän että äänestysprosentti kasvaisi huomattavasti.

Tästä uudesta käytännöstä olisi sekin etu että ihmisten kokemuksilla ehdokkaasta ja hänen toiminnastaan yhteiskunnan hyväksi olisi aidosti vaikutusta. Vaikutus ulottuisi paitsi äänestyskäyttäytymiseen niin myös ehdokasasetteluun.  Kulmikkaat ja populistiset ehdokkaat olisivat vaaliliitoille nyt myös riski, aikaisemman ”protestiäänenannon” asemasta.

Kommentoikaa, olkaa hyvä

Jaskan pauhantaa: Tutkitusti uhkaillut

Jaskan pauhantaa: Tutkitusti uhkaillut

Tämä oli niin hersyvä että minun oli se pakko jakaa. Mutten muistanut tallettaa kommenttejani. Siis tämä on mielestäni suomalaista kelvokasta satiiria. Heja heja Jaska....!