sunnuntai 2. lokakuuta 2016

Oudoksuntaa syrjinnästä ja sen käsitteistä

Hmmm, näin 2015 wappuaaton alla Lotta Aarikka niminen blogisti kirjoitti kokemastaan syrjinnästä blogikirjoituksen Aalto-yliopistossa. Asia koski sitä että TKK:n eräät "bile"-järjestöt nimiltään "Luolamiehet" "Sitsimiesliitto" ja "Vapaateekkarit" eivät edelleenkään ota naisjäseniä.
Aarikan blogikirjoituksessä oli ihan raikkaita näkökulmia ja hän vielä täydensi muutamalla asiaa seuraavalla kirjoituksella.
No hyvä näin.
Kuten voi kuvitella, asiasta käytiin wapun alla keskustelua jonta laajuudessa jota olisi ollut aika vaikeaa olla havaitsematta.
Ystaväni aloittii keskustelua aiheesta Paholaisen Asianajaja-blogin  faniryhmässä. Odotin kyseiseltä skeptisesti suuntautuneelta ryhmältä kiinnostavaa keskustelua ja vastasinkin siihen myös itse osallistuen kysymyksen herättyelyyn:
*  Kun kuljetaan jonkun asian suhteen harmaalla alueella, niin jos on mahdollisuus syrjintään - sitä varmasti tapahtuu ennemmin tai myöhemmin. Onko tapahtunut syrjintä sitten yksilöllistä vai kulttuurellista, se olisi hyvä selvittää.
Noh, tästä ei syntynyt mitään iksua keskustelua vaan lähinnä omien mielipiteiden inttämistä etc.
Aihe alkoi saada mielipiteitä josko naisia tarkoituksellisesti estettiin pääsemästä TKK:n vallan ytimeen kun heidä suljettiin ulos. Tästä seuraisi heidän kaventunut mahdollisuus liittyä ns DI-"hyväveliverkostoon"
Nämä yhteisöt ovat kuitenkin vain osa TKK:n yhteisötoiminnasta ja lähinnä keskittyneet ensisijaisesti "ördäämiseen" ja toissijaisesti ensisijaisen toiminnan rahoittamiseen ja mahdollistamiseen
Kysymys syrjitäänkö naistekniikan ylioppilaita sukupuolensa perusteella jäi minusta absurdiksi. Maassa jossa naisilla on oikeus opiskella DI-tutkiintoon, sitä tuetaan yhteiskunnan puolesta ja hellä on mahdollisuus osallistua oikeasti ja aidosti tärkeisiin opiskelijajärjestöihin TKK:ssa ja Aalto-yliopistossa, tämä väite syrjinnästä tuntui kovin tarkoitushakuiselta.

 Sittemmin Aarikka itse on saanut kärsiä kaikenmoisista ylilyönneistä joihin hänen blogissaan kirjoittama kritiikki ei minusta millään muotoa oikeuta.
Tuntumani on että on toimijoita jotka pyrkivät tekemään "sivistyneen" keskustelun ja "argumentit edellä" mielipiteen vaihdon yhä vaikeammaksi. Nämä eivät välttämättä ole edes kiistellyn mielipiteen vaihdon osapuolia vaan kaaosta ja karnevaalihenkeä suoltavia trollaajia. Toisaalta sähköisessä mediassa on jo mielipiteevääristelijöitä ihan riittämiin.

Todennäköistä lienee että kyseisten yhteisöjen jäsenyysrajoitus miessukupuoleen ei Suomen lainsäädännön mukaan täytä kriminalisoidun syrjinnän kriteeriä. Samaan aikaan esim Ev.Lut kirkossa työntekijöiden syrjintä sukupuolen tai heidän seksuaalisen suuntautumisen perusteella ja heidän työntekemisensä haittaaminen sallitaan.


Nyt kun jatkan tätä "vilttiin" jättämääni kirjoitusta on kulunut yli 500 päivää itse "jutusta". Nyt lienee selkeää että tapaus itsessään ei ollut kovinkaan merkittävä mutta ei sitä unohtaakaan pidä...

Entiteetit aisteissamme

Koen että elän sellaista vaihetta elämässäni jota Musashi kuvaisi "kahlaamon ylittämiseksi". Olen tietoisesti eristänyt itseäni hahmottaaksen sitä todellisuutta jossa olen nyt ja olen elänyt. Se että hankittu yksinäisyys on itse-ehtoista on minusta hyvin merkittävää. Nyt kun jokatapauksessa astelee henkisellä murtopinnalla, niin miksei, olisi valmis pistämään itseään lisää alttiiksi katarsiselle tulelle?  Missä määrin sitä hallitsee yllykkeitä ja virtauksia jotka muovaavat oman elämän reunaehtoja ja asettavat myös keskikaistan? Ko asiaa on NYT pakko jäsentää. Minusta ei voi luottaa siihen että,myöhemmin tulisi parempia tilaisuuksia siihen - josko tilaisuuksia tulisi ensinkään? Toivon itselleni sitkeyttä ponnistaa ja ponnistella....