Puheenparresta suomenniemellä

Mielestäni Riku Rantalalta oivallinen teksti Hesarissa. 

Nopsaan purin tätä taholtani naamakirjassa. Näen näet tämän syyksi, miksi suomalaisten ryhmien - meinaan suomenkielisten suomalaisten ja ruotsia murtaen puhuvien suomalaisten - välissä on ns. communication breakdown. 

Arkuudesta kielen tuottamisessa arvostelulle (suomeksi puhumisessa ja kuuntelussa, ylipäätään kommunikoinnissa) suomenkielinen suomalainen pelkää puhuvansa "tankero-suomenruotsia" vielä enemmän kuin "tankero-englantia". Suomenruotsalainen taas kokee omituiseksi jos suomenkielinen suomalainen puhuu sujuvaa riikinruotsia hänelle. Vastaako hän riikinruotsilla vai omalla suomenruotsin murteellaan? Siinä on esillaä sama "ruotsien" ylemmyys manifestoituna kuin ylipäätään "ruotseilla" on suomalaisia kohtaan. Siis vaikka Suomi "itämaana" oli aikanaan ihan oikea ruotsin maakunta olivat göötanmaalaiset ja sveanmaalaiset (siis ylemmät säädyt) , rikkaampia sekä sivistyneempiä. Suomalainen kun on "ruotsin neekeri" vaikka voissa paistais, edelleen. "Finn igen" meiningillä.

Kun suomenruotsalaisia murteita on kuitenkin leegio ja käytännössä eivät esim kaikki pohjanmaalais-suomenruotsalaismurteet ymmärrä toisiaan, puhumattakaan turunmaan tai uudenmaan-murteiden välisistä eroista on suomenkielisellä suomalaisella vaikea kommunikointitehtävä. Suomenkielen murteethan ovat huomattavasti ymmärrettävämpiä toisilleen ja kirja- sekä yleiskielelle kuin vastaavat ruotsinkielen murteet.

 tarkennan vielä että yllä, tässä kirjoituksessa, suomalainen = (suomalainen + suomenruotsalainen suomalainen + kaikki suomalaiset saamelaiset).

Väitän että kieli ei ole identiteetti sinällään vaan aivojen hard drive kieli. Tietoisuuden käyttöjärjestelmä. Tätä väitettä vastaan on helpompi ymmärtää tietyt epäjatkuvuudet. Ja että kaksi- tai useampikielisellä on tästä ominaisuudestaan sekä etua että haittaa. Yksi- tai monikielisyys ei itsessään tarkoita kielellistä laatua tahi huonoutta. Kielen käytössä: ajattelun prosessointi, luetun ymmärtäminen, puheen- ja tekstin tuotto ja vuorovaikutus argumentaation kautta vaatii sitkeää loputonta harjoittelua.

Suomi/suomenruotsi kamppailun takana on kuitenkin historia. Ja se pitää ymmärtää tilanteen lähtökohdaksi jos halutaan jotain hyödykästä ratkaisua aikaan. Jo kreivi Pietari Brahe nuorempi useaan otteeseen totesi että Turun Akatemiassa olisi hyödyllisempää opettaa virkaruotseille suomea kuin kieliä (mm. saksa) joita ei puhuta niin yleisesti Ruotsi-Suomessa. (Vanhimman suomalaisen kirjallisuuden käsikirja, Tuija Laine (toim) SKS 1997 s. 207–209) Kreivi ajoi siis takaaparempaa keskinäistä kommunikointia. Siitä hänelle lisäpisteet....