torstai 5. joulukuuta 2013

Paasikiven linja?

Minua on pitkään askarruttanut Juho Kusti Paasikiven linja. Sodan jälkeenhän hän loi linjansa joka käsitti että talvisota olisi hänestä ollut vältettävissä jos Neuvostoliiton vaateisiin olisi suostuttu. Nyky historiankirjoitus on päässyt neuvosto-aikaisiin arkistoihin, mitkä tuolloin olivat säpissä. Nehän yksimielisesti osoittavat että Stalinin kanssa neuvotteluun luottaminen olisi ollut itsensä pettämistä. Neukuthan pyysivät mm Saksalta lupaa hyökätä uudestaan Suomeen 1940 syyskesällä. Aika meni ohi kun syksy sai ja Aatu oli vastahakoinen.

Puna-armeijan marssioppaat Suomeen oli valmisteltu 30-luvun lopulla yksityiskohtaisesti viidennen kolonan avulla. Tämä tietty tarkoitti että päätökset Suomen miehittämiseksi oli tehty jo aiemmin - silloin kun oli voimassaoleva hyökkäämättömyys sopimus. Paasikivi ei myöskään ollut Moskovan neuvotteluissa Suomesta yksin. Ja tilanteesta ovat kirjoittaneet oman näkemyksensä Väinö Tannerin lisäksi, everstit U. A. Käkönen ja A. Paasonen

Paasikivi piti talvisotaa Eljas Erkon sotana koska Erkosta: " alueiden luovuttaminen taisteluitta olisi vienyt meidät perikatoon". Tosiasiassa nuo reilu sata päivää yhdistivät 1918-ajoista kahtia jakautuneen kansan. Jos syksyllä 1939 olisi annettu myöden kansakunnan moraali olisi sakannut ja kesällä 1940 olisi saattanut olla Suomen kohtalo kuin Baltian. Kevään 1940 rauha oli tietty pakko tehdä koska Suomen armeja oli ratkeamispisteessä vaikkakin vielä toimintakykyinen tehtävässään. Saavutetulla uhrilla oli arvokas merkitys. Vaikuttaakohan Paasikiven pankki-talousmies tausta hänen käsitykseensä talvisodan turhuudesta. Vai oliko se pelkkää fuulaa ja jälkiviisautta. Hmmm.... Toisaalta hä dissasi Mannerheimia siitä että tämä ei suostunut tekemään "unpopulääriä" reaalipolitiikkaa, vaikka kyllä Leningradin saarron aukijättö ja Muurmanin radan katkaisematta jättäminen minusta ovat reaalipolitiikkaa kovilla panoksilla ja että Mannerheimilla oli; Paasikiven mielestä; "lapsellinen käsitys", että Suomi olisi voinut pärjätä Talvisodassa Neuvostoliittoa vastaan. Tätä Paasikivi jaksaa muistelmissaan hokea. Marski taasen ei jakanut Paasikiven nihilismiä ja tokihan paremmalla varustautumisella Suomen liikkumavara olisi ollut suurempi. Nyt Talvisodan pakkorauha solmittiin tilanteessa jossa Suomalaiset soldatit olivat aivan nääntyneet, linjat olivat kuluneet vaarallisen harvoiksi ja reservi että a-tarvike oli käytännössä loppumaisillaan. Tilanne olisi ollut ihan toinen jos jotain reserviä ja kalustoa ja materiaalia olisi maaliskuussa ollut käytössä. Sillä kevät ja kelirikko olivat tuloillaan...

Clausewitz kirjoitti että sodan tavoitteet ovat absoluuttiset. Tähän sisältyy sodan suunittelu ja sodalla uhkailu/kiristys.Toisen posken kääntäminen ei tässä hyödytä ja Baltian kohtalo todistaa sen mielestäni aukottomasti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti