”Huippuosaajat” ja ”heikompi aines”

Minua askarruttaa ihmisten ja asioiden yksioikoinen jakaminen laadullisten ja määrällisen ominaisuuksien mukaan ”huippuosaajiin ja ”heikompaan ainekseen”. Jos jokin asia tai kyky on normaalijakautunut, ei se kuitenkaan ole helposti irtileikattavissa kokonaisuudesta. Tämä tulee ilmi siinä että vaikka joku olisi maailman parhaita F1-kuljettajia, se ei laajenna hänen ”huippuosaamistaan” kaikkialle. Tällainen vertailu osoittaa minusta pikemminkin numerotaidottomuutta kun kykyä hahmottaa osaamista.

Jos taas asia tai kyky ei ole normaalijakautunut, vaan esimerkiksi kaksihuippuinen tai vinoutunut on vielä epävarmempaa tehdä siitä jakoa ”huippuosaajiin ja ”heikompaan ainekseen” syy- ja seuraussuhteiden moninaisuuden vuoksi.

Myös jakoa ”huippuosaajiin ja ”heikompaan ainekseen” pidetään kriteerisenä ”tuomiona”. Tavallaan ajatellaan että tilanne ei saata, eikä muutu merkittävästi jos olosuhteet ja muut tekijät (esim. oppiminen, harjaantuminen jne.) muuttuvat. Esimerkkinä heikko tai keskinkertainen kielenosaaja voi taidossa saavuttaa ja ohittaa kielellisesti lahjakkaan ponnistelemalla.