Viimeaikoina olen jotenkin kiinnittänyt huomiota millaisia kaveruus/ parisuhdemahdollisuuksia on näytelmiin, TV-sarjoihin, elokuviin, sarjakuviin ja kirjallisuuteen kirjoitettu. No nämähän ovat tietty juonen yms kannalta "peruskauraa" jota tarinoissa ja narratiiveissä pitää ylensä olla.
Mikä pistää lukian/kuuntelijan /katselian tyytymään hahmojen väliseen asetelmaan? Mikä taas hakemaan juuri tietynlaisia, kipeita ja/tai viihdyttäviä asetelmia...?
Mielessäni on nyt Walking Dead, Tahdon asia ja Deadpool kohteet viimeisimpänä. Pystyvätkö em. esitykset tuomaan esiin parisuhdeproblematiikkaa vai onko odotus jopa liikaa meille reaalimaailman ihmisille? Pidin kovin Deadpool elokuvassa Wade Wilsonin ja Vanessan suhteen kuvauksesta. Koin sen toverilliseksi ja arvostavaksi tavalla jota en olisi osannut ko. elokuvassa odottaa. Ja Päähenkilön muuttuminen rujoksi mutantiksi sai kovin toisenlaisen ratkaisun kuin esim ihmenelosten möykky sai kokea. Minusta tässä oli juurikin paljolti tekemistä em. Ihmissuhteiden erillaisuuden kanssa. Siinä mihin ne pohjautuvat.
Rakastuminen luo kovan tarpeen mutta rakastaminen on tietty luonteeltaan aivan erillaista. Ja siinä kuin Rakastaminen mahdollistaa skeptisyyden itseä ja kumppania kohtaan, rakastuminen ei sitä tee. Se romahtaa pettymykseen tai jos se ei täyty riittämättömyyden tunteeseen. Viha kauna ja itsepetos ovat tavallisia väistömekanismeja.
Mutta nähdäkseni pääosa skeptisyydestä suhteen toverillisena kumppanin kanssa pitämisessä ei kohdistu kumppaniin vaan itseen. Siihen että edes jossain määrin kykenee falsioimaan omia vaikuttimiaan, arvojaan ja tunnekiehuntaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti