Minua askarruttaa ihmisten ja asioiden yksioikoinen jakaminen
laadullisten ja määrällisen ominaisuuksien mukaan ”huippuosaajiin ja
”heikompaan ainekseen”. Jos jokin asia tai kyky on normaalijakautunut, ei se
kuitenkaan ole helposti irtileikattavissa kokonaisuudesta. Tämä tulee ilmi
siinä että vaikka joku olisi maailman parhaita F1-kuljettajia, se ei laajenna
hänen ”huippuosaamistaan” kaikkialle. Tällainen vertailu osoittaa minusta
pikemminkin numerotaidottomuutta kun kykyä hahmottaa osaamista.
Jos taas asia tai kyky ei ole normaalijakautunut, vaan
esimerkiksi kaksihuippuinen tai vinoutunut on vielä epävarmempaa tehdä siitä
jakoa ”huippuosaajiin ja ”heikompaan ainekseen” syy- ja seuraussuhteiden
moninaisuuden vuoksi.
Myös jakoa ”huippuosaajiin ja ”heikompaan ainekseen”
pidetään kriteerisenä ”tuomiona”. Tavallaan ajatellaan että tilanne ei saata,
eikä muutu merkittävästi jos olosuhteet ja muut tekijät (esim. oppiminen,
harjaantuminen jne.) muuttuvat. Esimerkkinä heikko tai keskinkertainen
kielenosaaja voi taidossa saavuttaa ja ohittaa kielellisesti lahjakkaan
ponnistelemalla.
